Kaakkois-Aasian vihreän talouden arvioidaan kasvavan 290 miljardista dollarista vuonna 2025 430 miljardiin dollariin vuonna 2030; alueen on kuitenkin ratkaistava sähköverkon kapasiteettirajoitteet ja toimeenpanon pullonkaulat, jotta se voi hyödyntää mahdollisuuden täysimääräisesti.

Raportin mukaan laajemman Aasian ja Tyynenmeren alueen vihreän talouden odotetaan kasvavan 3.2 biljoonasta dollarista vuonna 2025 4.9 biljoonaan dollariin vuonna 2030, ja Kaakkois-Aasiassa vuosikasvun arvioidaan olevan noin 8%:sta 9%:iin.

Kuitenkin investointien logiikka on muuttunut. Vihreitä investointeja eivät enää ohjaa yksin ilmastotavoitteet; pääomaa ohjautuu yhä enemmän hankkeisiin, joissa kaupallinen kysyntä, poliittinen tuki, infrastruktuurin valmius ja taloudellinen tuotto ovat linjassa.

Bain ja Standard Chartered toteavat, että noin 35% Kaakkois-Aasiassa ilmoitetuista vihreistä investointimenoista ei ole vielä toteutunut, mikä viittaa siihen, ettei ongelma ole varojen puute vaan pikemminkin alueen kyky muuttaa sitoumukset todellisiksi investoinneiksi.

Rakenteellisten rajoitteiden ratkaiseminen voisi vapauttaa lisäinvestointeja 80 miljardin dollarin edestä vuoteen 2030 mennessä, raportin mukaan.

Vuosina 2021–2025 noin 80% Kaakkois-Aasian vihreistä investointimenoista kohdistui sähköön ja sähköverkkoihin sekä sähköajoneuvojen (EV) arvoketjuun—alueille, joille on ominaista selkeämpi kaupallinen kysyntä ja vähäisempi riippuvuus poliittisista velvoitteista.

Raportti nimeää sähköverkon alueen vihreän talouskehityksen kriittiseksi pullonkaulaksi. Datakeskusten, EV:iden ja vihreiden teollisuuspuistojen odotetaan synnyttävän yli 100 TWh uutta sähkön kysyntää vuosina 2025–2030.

Siinä varoitetaan, että jos verkko ei pysty tukemaan tätä kysyntää, datakeskusinvestoinnit voivat siirtyä muille markkinoille, EV-valmistustehtaita saatetaan rakentaa muualle ja vihreät teollisuuskeskittymät voivat pysähtyä.

Datakeskusten odotetaan muodostuvan merkittäväksi uudeksi sähkön kysynnän lähteeksi, ja kapasiteetin Kaakkois-Aasiassa ennustetaan noin kolminkertaistuvan vuosien 2024 ja 2030 välillä. Kysyntä keskittyy esimerkiksi Singaporeen ja Johoriin, mikä kuormittaa siirtoverkkoja, joita ei alun perin suunniteltu näin nopeaan ja paikallisesti keskittyneeseen kasvuun.

Raportin mukaan sähköverkon vuotuinen investointivaje on noin 18 miljardia dollaria vuoteen 2035 mennessä—tarvittaisiin noin 29 miljardia dollaria verrattuna vuonna 2024 investoituihin 11 miljardiin dollariin.

Kaakkois-Aasian sähköajoneuvomarkkinat (EV) kiihtyvät myös; alueella toimii tällä hetkellä neljä maailman 15 suurimmasta EV-markkinasta. Arvon talteenotto on kuitenkin edelleen rajallista, sillä noin 70% EV:ihin liittyvästä arvosta virtaa yhä Kaakkois-Aasian ulkopuolisille alueille.

Kasvavasta kysynnästä ja varhaisista valmistusinvestoinneista huolimatta alueen osuus maailman EV- ja EV-akkujen tuotannosta on alle 2%.

Bain ja Standard Chartered toteavat, että seuraavat 24–36 kuukautta ovat ratkaisevia, sillä datakeskusoperaattorit ja globaalit EV-valmistajat päättävät parhaillaan tulevien investointien ja tuotantoalustojen sijainneista.

Jos Kaakkois-Aasia ei onnistu laajentamaan EV-valmistuskyvykkyyttään, se riskeeraa menettävänsä jopa 50 miljardia dollaria arvoa kehittyneemmille EV-markkinoille vuoteen 2030 mennessä. Vuoteen 2035 mennessä vahvempi alueellinen integraatio EV-arvoketjussa voisi vapauttaa lisäarvoa 130 miljardista 160 miljardiin dollariin.

Raportti korostaa, että Kaakkois-Aasian on keskityttävä toimeenpanoon—mukaan lukien strategisiin tarpeisiin tarvittavan sähkön toimitusajan lyhentäminen sekä rahoituskelpoisuuden parantaminen mekanismeilla, kuten suorilla sähkönhankintasopimuksilla (PPAs), virtuaalisilla PPAs-sopimuksilla, wheeling-järjestelyillä ja valikoivalla yksityisellä verkkosähköosallistumisella.

Hallitusten tulisi myös koordinoida infrastruktuurin kehittämistä suuren kysynnän keskittymien ympärillä ja edistää alueellista integraatiota kahdenvälisten käytävien ja yhteenliitettyjen järjestelmien kautta.

Samaan aikaan sijoittajien ja rahoituslaitosten tulisi rahoittaa tukijärjestelmiä—kuten sähköverkkoja, energiavarastoja, latausinfrastruktuuria ja yhteenliitäntöjä—kun taas yksityisten yritysten tulisi viestiä pitkäaikaisesta kysynnästä ja sitoutua varhaisessa vaiheessa alueellisiin arvoketjuihin. Raportin mukaan Kaakkois-Aasiassa on kysyntää, pääomaa ja vauhtia vihreän talouden skaalaamiseen, mutta onnistuminen riippuu alueen kyvystä kuroa umpeen siirtymäkuilu ja rakentaa kasvua tukeva infrastruktuuri.